Huh, no on siitä jo aikaa kun viimeksi tänne kirjoitin. Tässä välissä on kerennyt tapahtua paljon asioita, joista teen nyt pikaisen yhteenvedon tähän.
- Kävin porukoiden kans Joensuussa viimisenä vapaana viikonloppuna ennen kuin koulu alkoi. Tai siis oikeestaan me oltiin keskiviikosta perjantaihin, mutta se ja sama.
- Peruskoulun päättöluokka alkoi kolme viikkoa sitten. On jo ollut ensimmäiset pistokokeet ja sanakokeet ja ruottin ensimmäinen koe pukkaa päälle.
- Kaverit ei ole muuttuneet juurikaan kesän aikana, jatkavat samaa vanhaa tuttua linjaansa. Paitsi että ehkä eräät ovat muuttuneet entistä enemmän ängstiänkkämäisemmiksi yms. outoa. Mutta ei se mitään.
- Sain kesän aikana yhden hyvän kaverin, jonka kans olen yrittänyt aina nähellä koulussa (se on lukiossa ja mie ysillä niin ei nähdä kovin usein).
- Opettajat ovat jo miljardi kertaa muistaneet painottaa kuinka tärkeä tämä vuosi on päästötodistuksen kannalta, ja että pitää jo syksystä asti puurtaa että saa jouluksi hyvän todistuksen jolla pyrkiä jatkokoulutukseen.
- Kävin suunnistamassa aluemestaruuskisoissa vaikken sais vasta kun ensi kesänä, ja hävisin vain neljä minuuttia sellaisille, jotka ovat koko kesän juosseet sillä aikaa kun minä kävellen madellut masokistisesti.
- Olin viime viikonloppuna Ylläksellä Jounin Kaupan avajasisissa ENKÄ nähnyt Hanoi Rocksia erinäisistä syistä, vaikka olisin halunnut.
Eli näin on näreet.
Mutta varsinaisesta ongelmastanihan mun piti kirjoittaa. Nimittäin ajan puutteesta. Siitä kun ei saa mitään aikaseksi vaikka kuin yrittää. Mulle käy yleensä niin. Kruaah, niinkuin nyttenkin. Haluaisin kirjoittaa tarinan, neuloa kaulahuivia, pitäisi tehdä läksyt, käydä lenkillä, harjoitella kitaransoittoa – mutta mitään ei tule tehtyä, vaan dataan koneella ja kirjoitan.
Sen olen jo päättänyt, ett kun täältä lähden, siis niinku lopetan dataamisen, käyn lenkillä ja teen läksyt, koska pakko ne on tehdä sillä haluan saada mahollisimman hyvän todistuksen jo jouluksi ajatellen jatkokoulutuspaikkaa. Että sen jälkeen pitäisi valita kirjoittamisen ja neulomisen väliltä. Hm, taidan valita kirjoittamisen. On semmoinen fiilis että voisikin syntyä jotain, kunhan vaan keksisi aiheen (eieiei en toki lukenut ht.netin Tarinatuokiota, ehen), mikä on yleensä mun ainoa ongelma. Siis kirjoittaessa. Onhan niitä ongelmia muitakin.
Kyllä mulla on aina mielessä hyviä tarinanalkuja, mutten jaksa ikinä kirjoittaa niitä. Eli pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoittaa. Kukaties musta tulee vielä kirjailija. No hehe, enpä usko. Mutta kirjoittaminen on mulle tosi luontevaa. Niinkuin tämän blogin kirjoittaminen. Tosin en tiedä, olenko liian arvattava. En osaa kirjoittaa asioita sillälailla yksityiskohdattomammin, vaan kerron aina kaiken. Sehän tässä onkin se on kelema.
~~
Np. Scorpions – Still Loving You
