Hm. Miks kaiken alottamisen pitää oikeesti olla niin vaikeeta? Mietitäänpä esimerkiks uuden harrastuksen alottamista. Kuvitellaan että oon menossa ensimmäistä kertaa jalkapallojoukkueen treeneihin, joissa en ole ikinä käynyt ja josta en tiedä mitään muuta kuin sen, mitä on telkkarissa näkynyt, eli huippujalkapalloa. Kysymyksiä pyörii päässä: Minkälaisia muut joukkueen jäsenet on? Saanko niistä kavereita ja ottaako ne mut joukkueeseen, vai syrjiikö ne mua kun olen uusi? Ne varmaan osaavat pelata paljon paremmin kuin minä. Opinkohan milloinkaan yhtä hyväksi kuin ne? Riittääkö mun kunto alkuunkaan? Saanko pelata aluksi ollenkaan vai pitääkö mun katsoa vain sivusta? Samalla minua kuitenkin ohjaa eteenpäin halu pelata, halu olla joukkueessa. Uskallanko yrittää?
Niin. Uskallatko sinä yrittää? Osa ihmisistä ei uskalla yrittää uutta vaikka haluaisi. Siksi meidän pitäisi katsoa ympärille ja nähdä kun toinen on uskalluskysymyksen kynnyksellä, ja osata rohkaista tätä tekemään oikea päätös. Joukkue saattaakin olla yliveto ja pääset jäseneksi alta aikayksikön! Mitäs siihen sanot? Yksi unelma toteutunut! Taas!
Pitää uskaltaa ajatella positiivisesti. Jos ajattelee liian pessimistisesti, ettei onnistu missään, voi olla varma, ettei oikeasti onnistukkaan missään. Mutta jos ajattelee, että onnistuu, silloin voikin onnistua. Ja jos ei heti onnistu, niin ainakin ensi kerralla.
Tiedän, ei kukaan oikeasti malta odottaa ensi kertaan… Vaikka se tuntuu kauhealta odottaa, se kannattaa. Esimerkiksi minä. Minulla on ollut blogeja yli vuoden (erilaisia kyhäelmiä esimerkiksi Blogituksessa, Vuodatuksessa, Bloggerissa jne.) kunnes muistin tämän paikan. Jossain olin lukenut WordPressin olevan paras paikka pitää blogia. Ja nyt voin sanoa teille kaikille, että niin totisesti on! Mahtaman paljon eri ulkoasuja (pidän tästä ulkoasusta aikalailla paljon) (nyt sanotte että onhan niitä Vuodatukseenkin, mutta pidän näistä enemmän henkiökohtaisesti), hyvät työkalut muokkaamista varten… Aionkin pysyä täällä ja tehdä tästä päämajani.
Niin, ja miksi aloitin blogini tällaisella viestillä; siksi, että aloittaminen on tosi vaikeaa. Nyt se on ensi kerralla kuitenkin jo helpompaa, ja lopulta se on aivan luonnollinen asia. Siksi, ihmiset, jotka ajattelette jonkun uuden asian aloittamista: Tehkää se! Itse en saisi rauhaa, ennen kuin olisin yrittänyt (tämäkin on tullut todistettua aika nololla tavalla – öö, ja tästä aiheesta joku muu kerta). No, kuvitelkaa minut kävelemässä ensimmäistä kertaa aloittelijoiden kitarapiirin ensimmäisiin harjoituksiin, missä kaikki muut soittajat on poikia, semmosia kolmos- nelos- vitos- kutosluokkalaisia poikia. Ja minä olin silloin kasiluokkalainen tyttö. Piti osata nolata itsensä, että pystyi aloittamaan uuden asian. Ja nyt, en vaihtaisi pois sitä vuotta. Kitaransoitto on osa elämääni. Ei sitä voi vaihtaa. Mutta tämä ei ollut se asia, johon piti palata jokin muu kerta. Joo, siitä sitten enemmän joku muu kerta. Oikeasti.
Voittete kai kutsua minua aloittelevaksi bloggaajaksi. Mutta kohta en nolaakkaan itseäni enää ja sitten olen jo koukussa bloggaamiseen niin, että se on työtäni.
~~
Np. Blue October – Into the Ocean.
